maanantai 10. maaliskuuta 2014

LAUREN WEISENBERGER: REVENGE WEARS PRADA



385 sivua
Simon & Schuster

Before the girl's huge, sweet eyes could dissolve into tears, Andy shook her head and clicked off the TV. She had seen enough.

Luen vähemmän niin sanottua kevyttä ”naistenkirjallisuutta” ja chick-littiä, mutta jokunen nimi tästäkin genrestä miellyttää minuakin. Yksi tällaisista on Lauren Weisenberger, joka tunnetaan parhaiten teoksestaan Paholainen pukeutuu Pradaan. Kyseinen kirja ja sen elokuvasovitus ovat genrestä suosikkejani, joten olin enemmän kuin innoissani huomatessani, että teos on saanut kakkososan. Revenge Wears Prada ei ole tietääkseni vielä ilmestynyt suomeksi, joten tilasin englanninkielisen pokkarin book depositorysta.

Revenge sijoittuu muutaman vuoden päähän Pradan loppumisesta. Andy on siirtynyt assistentista toimittamaan omaa hääaiheista lehteään ja kirjan alussa menossa naimisiin. Juoni pyörii lähinnä Andyn yksityis- ja uraelämän kriisien parissa, ja palaapa pelätty paholainenkin takaisin kuvioihin, kun tarpeeksi aikaa on kulunut.

En tiedä, olivatko odotukseni liian korkealla. Weisenbergerin aiemmat hahmot ovat mielestäni olleet hyvinkin samaistuttavia ja kiinnostavia, mutta tähän Andyyn – toisin kuin edellisen osan kuvaukseen samaisesta henkilöstä – en päässyt kiinni sitten yhtään. Hänen päätöksensä tuntuivat epäloogisilta ja typeristä syistä tehdyiltä. Kaksinaamaisuus, ylireagointi ja asioiden salailu läheisimmiltä ovat tuskin sellaisia luonteenpiirteitä, jotka herättäisivät minussa sympatiaa päähenkilön ponnisteluja seuratessa.

Kyllähän Revengen luki. Weisenberger kirjoittaa mielenkiintoista, joskin hitusen ennalta-arvattavaa tekstiä, joka vie lukijan mukanaan ja saa sivut kääntymään vauhdilla. Huolimatta siitä, että olen hitusen hitaampi lukemaan englantia kuin suomea, kirja vei kokonaisuudessaan ehkä nelisen tuntia elämästäni. Kuitenkin se, mitä sivuhenkilöille käy kiinnosti minua enemmän kuin Andyn kohtalo. Sympatiseerasin huomattavasti enemmän Andyn aviomiestä Maxia kuin päähenkilöä itseään – huolimatta siitä, että ilmeisesti lukijan odotettiin kavahtavan tiettyjä Maxin tekemisiä ja asettuvan Andyn puolelle pariskunnan ristiriidoissa. Lopetus oli kaiken huippu. En kerta kaikkiaan voinut uskoa, kuinka kaiken tapahtuneen jälkeen Andy teki sellaisia ratkaisuja kuin teki. Olisin ehkä pitänyt tästä kirjasta enemmän, jos jumaloimani Ms. Priestly olisi esiintynyt enemmän, ja ennen kaikkea enemmän omana hyytävänä, assistentteja pompottavana ja vain itseään ajattelevana itsenään – loppujen lopuksi hän oli mielestäni parasta, mitä koko ensimmäisellä osalla oli tarjota.

Chick-lit nyt ei välttämättä edusta korkeakirjallisuutta, mutta mässäänhän minä Stephen Kingiäkin hyvällä omalla tunnolla. Se, että en pitänyt Revengestä ei tarkoita etteikö tälläkin genrellä olisi paljon hyvää tarjottavaa. Suosittelen kuitenkin tarttumaan mieluummin johonkin muuhun.

Hahmot: 5/25 pistettä
Juoni: 3/25 pistettä.
Kieliasu: 15/25 pistettä
Tarinankerronta: 8/25 pistettä

KOKONAISARVIO: 31/100 pistettä 

1 kommentti:

  1. Muistan pitäneeni aikoinaan tuosta Paholainen pukeutuu pradaan kirjasta ja olen samaa mieltä että Miranda on parasta mitä sillä kirjalla oli antaa. En ole tätä jatko-osaa lukenut, mutta vaistoni sanoo, että en siihen kovin paljon ihastuisi. Joskun on kuitenkin tosiaan ihana lukea tuota niin sanottua kevyempää kirjallisuutta. :)

    VastaaPoista

Jaa ajatuksia, risuja tai ruusuja!