tiistai 18. kesäkuuta 2013

JARKKO SIPILÄ & SCOTT STEVENSON: RAHAN METSÄSTÄJÄT

295 sivua
Crime Time, 2013

Yleinen käsitys liittyi siihen, että Sasq oli sotkenut avioeroissaan tai omissa sijoitusbisneksissään raha-asiansa. Käsitys ei ollut kovin väärä. Avioerot olivat kalliita.

Olen aina pitänyt finanssimaailmaan sijoittuvista romaaneista. Karo Hämäläisen seuraava teos on yksi eniten odottamistani tulevista kirjoista, mutta sen ilmestymiseen on vielä kovasti aikaa. Niinpä olin hyvin iloinen, kun huomasin Jarkko Sipilän, erään kaikkien aikojen suosikkidekkaristini, julkaisseen yhdessä amerikkalaisen Scott Stevensonin kanssa finanssimaailmaan sijoittuvan dekkarin. Rahan metsästäjät pureutuu Wall Streetin bisneksen raadollisimpiin puoliin ja marssittaa esiin toinen toistaan kieroutuneempia hahmoja.

Voi olla, että se johtui korkeista odotuksista, mutta kokonaisuutena elämys jäi aavistuksen laimeaksi. Päähenkilöt jäivät dekkarien tapaan melkoisen ohuiksi, ja vaikka sivuhenkilöissä oli monta mielenkiintoista, päällimmäisenä matematiikkanero Eisenberg, samaistuttavia henkilöhahmoja oli melko vähän. Alkoholiongelmaista päähenkilöä (sikäli kun teoksessa oli päähenkilöä ollenkaan), suomalaissyntyistä Magnus ”Sasq” Saastamoista kohtaan oli melko vaikea tuntea sympatiaa, ja hänen ratkaisunsa sekä suhtautumisensa asioihin tuntuivat välistä hyvinkin epäuskottavilta. Mukaan mahtui mielestäni myös tarpeettoman paljon finanssimaailman arkkityyppejä, jota ei minun nähdäkseni syvennetty tarpeeksi, vaikka jokaisella olikin ajoittain hetkensä.

Henkilöitä koskevista puutteista huolimatta Rahan metsästäjät oli hyvinkin vetävä kirja. Juoni menee Sipilälle ominaiseen tapaan eteenpäin suoraan ja varmasti kuin luotijuna. Vaikka kirja ei kielellä ilakoikaan, se on kokonaisuutena sujuvaa tekstiä (lukuun ottamatta erästä huvittavaa luvunloppua, johon oli printattu sama kappale kaksi kertaa peräkkäin) ja sinne tänne siroteltu huumori toimii ainakin minusta. Kirja liikkuu kahdella erillisellä aikalinjalla, jotka nivoutuvat lopussa yhteen, mikä oli toimiva ratkaisu. Loppuratkaisukaan ei suurimmalti osin ollut arvattavissa, vaikka tarkkaavaisen lukijan olikin helppo arvata, kuka hotellihuoneeseen murhattu mies onkaan (tätä ei pidä pitää juonipaljasteluna, murhapaikka kun mainitaan jo takakannessakin).

Rahan metsästäjiä on kiitettävä myös siitä, että huolimatta finanssimaailman ja etenkin kirjan henkilöiden toimialan vaikeaselkoisuudesta kirja oli hyvin helposti lähestyttävä. Johdannaiset, alastomat shorttauskset ja Yhdysvaltain vuoden 2008 finanssiromahduksen taustat oli selitetty tavalla, joka teki niistä ymmärrettävät jokaiselle normaalilla älykkyydellä varustetulle lukijalle. Finanssidekkareissa tämä ei ole ollenkaan sääntö, joten se pisti erityisen hyvin silmään ja arvelen etenkin itseäni vähäisemmällä taloustiedolla varustettujen lukijoiden arvostavan tätä. Finanssimaailma näyttäytyy kirjassa jännitteiden ja valtataisteluiden näyttämönä, joka imee mukaansa siitäkin huolimatta, että näyttelijät eivät aina tunnu olevan tehtäviensä tasalla.

Kokonaisuutena suosittelen kirjaa Sipilän aiemman tuotannon ystäville, dekkarinnälkäisille sekä kaikille finanssimaailman viihteellisestä kuvauksesta kiinnostuneille.

Hahmot: 12/25 pistettä
Juoni: 18/25 pistettä.
Kieliasu: 15/25 pistettä
Tarinankerronta: 20/25 pistettä

KOKONAISARVIO: 65/100 pistettä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jaa ajatuksia, risuja tai ruusuja!