sunnuntai 12. toukokuuta 2013

KATJA KETTU: KÄTILÖ


344 sivua
WSOY/Bon-pokkarit 2011

”Jotenkin siitä kilinvittusilmäkkeestä jäi kelju tunnelma, ja nythän se ramppaa täällä alvariinsa.”

Kätilö on ollut pitkään lukulistallani sekin, mutta kiilautui sieltä ylemmälle ihan puhtaan sattuman kautta. Olin Skanssin kauppakeskuksessa ostamassa äitienpäivälahjaa, ja itse kirjailija Kettu oli signeeraamassa paikallisessa Suomalaisessa kirjakaupassa samaan aikaan. Ostin siis pokkariversion saadakseni siihen signeerauksen, ja kirja päätyi sitten pitkän automatkan viihdykkeeksi. Ei todellakaan huono valinta.  

Kätilöä on oikeastaan todella vaikea kuvailla. Se on ennen kaikkea vuoteen 1944 ja Lapin sodan meskeeseen sijoittuva rakkaustarina, mutta sivuaa myös sotaa hyvinkin raadollisella tavalla. Kyseessä ei missään nimessä ole mikään kevyt kirja, vaan jotain mikä imaisee syvälle syövereihinsä ja pitelee siellä niin kauan, että tarina on ohitse. Kirja liikkuu kahdella erillisellä aikalinjalla ja tarinaa kerrotaan kolmen henkilön minäkertojalla, mikä ei ollut ollenkaan niin sekavaa kuin miltä kuulostaa vaan itse asiassa hyvinkin toimiva ratkaisu. Tulevaisuuden ja menneisyyden vihjeet ja ihmiskohtalot kietoutuivat yhteen hyvin harkitulla, johdonmukaisella tavalla, eikä kirjasta sen rönsyilevyydestä huolimatta jäänyt ollenkaan sekava maku suuhun. Ketulla on oiva tyyli kutoa tarinaansa ensin pikkuseikkojen avulla ja puolihuolimattomasti antaa lukijoille vihjeitä tulevasta niitä sen enempää alleviivaamatta.

Kirja menee kiinni hahmojensa ihoon, ihan kirjaimellisestikin. Seksuaalisuutta kuvataan hyvin realistisesti ja maanläheisesti, voimakkain (ja rivoinkin) sanavalinnoin, mikä ei ehkä ollut niin suuresti makuuni. Olen nyt tekstissä aina ollut enemmän romanttisen kuin realistisen tyylisuunnan ystävä, mutta luotaantyöntävältä Kätilö ei siitä huolimatta tuntunut. Se on äärimmäisen elävä kirja, monessa suhteessa, ja sai minut niin nauramaan, tuntemaan palaa kurkussa kuin kääntämään sivun sivun jälkeen jotta saisin vain tietää mitä tapahtuu. Se on lukukokemus, nimenomaan.

Ketun kieli on erittäin rikasta ja samaan aikaan raadollista, vaikka välillä rönsyily ja toisto meinaavat vähän ärsyttääkin. Kolikon toiselle puolelle jäivät myös päähenkilön välistä jopa epäaidon intensiivisiltä tuntuneet tunteet sekä pari erittäin ohutta sivuhahmoa, jotka sinänsä ovat ymmärrettäviä sikäli kun tarinan minäkertojat ovat huomioissaan melkoisen puolueellisia. Tarinan lopetus ei sekään oikein ollut mieleeni, mutta tästä en sano sen enempää etten pilaisi jonkun muun lukukokemusta.

Kokonaisuutena sanottakoon, että tämä ei ole heikkohermoisille tai hienohelmoille, mutta muille ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

Hahmot: 18/25 pistettä
Juoni: 21/25 pistettä
Kieliasu: 24/25 pistettä
Tarinankerronta: 21/25 pistettä
KOKONAISARVIO: 84/100 pistettä

6 kommenttia:

  1. Tiesin, että Ketulta olisi ollut mahdollista saada perjantaina nimikirjoitus kirjaan, mutta en sitten niin innoissani asiasta kuitenkaan ollut, että olisin saanut lähdettyä Suomalaiseen (Skanssin mainitsemisesta päättelin muuten, että taidat asua myös Turussa). En ole lukenut Ketulta yhtään kirjaa, mutta ainakin Kätilön aion kyllä jossakin vaiheessa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En asu, olin vain käymässä. ^^

      Itsekään ei tule kyllä kovin usein lähdettyä hakemaan nimmareita noin erikseen, mutta kun kerran paikalle sattui niin mikä ettei. Ajattelin kyllä perehtyä hänen muuhunkin tuotantoonsa, tästä jäi kuitenkin yleisesti ottaen niin hyvä fiilis. Suosittelen!

      Kiitos kommentistasi, taidat olla ensimmäinen blogiani kommentoinut henkilö!

      Poista
    2. Voisin kyllä joltakin lempikirjailijaltani lähteä pyytämään ihan varta vasten nimmaria, mutta Kettu ei oikein voi lukeutua lempikirjailijoihini ainakaan vielä. :)

      Ai sain kunnian olla ensimmäinen kommentoijasi. Blogisi on sen verran uusi vielä, että varmasti niitä kommentteja tulee vielä vaikka kuinka monta. :)

      Poista
  2. Kätilö pitäisi minunkin lukea, se itseasiassa odottaa tuolla kirjastohyllyssä vuoroaan. Siellä tosin odottaa kasa muitakin kirjoja, mutta kun lähden juhannusta viettämään niin ehkä Kätilö tarttuu mukaani sinne.

    Sinulla on muuten ihan loistava tapa antaa pisteitä, arvostan. :) Ja muutenkin blogisi oli oivallinen löytö sunnuntaihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit blogiini! ^^ Pistesysteemi on pitkän harkinnan tulos, kun halusin siihen runsaasti tarkkuutta ja koska olen aiemmin aina painiskellut sen suhteen, mitä painotan arvosanassa - eri osa-alueiden yhteenlasku toimii kohdallani siis parhaiten.

      Kätilö kannattaa kyllä ehdottomasti napata mukaan, se on hieno kirja.

      Poista
    2. Kätevää tuo tapa tosiaan, koska kirja voi olla kielellisesti hieno mutta sisältö voi olla täyttä huttua. :)

      Olen kuullut pelkkää hyvää Kätilöstä, ja arviosi antoi lisää intoa sen lukemiseen. :)

      Poista

Jaa ajatuksia, risuja tai ruusuja!