lauantai 13. huhtikuuta 2013

VERONICA ROTH: DIVERGENT


487 sivua
Katherine Tegen Books, 2012

”Valuing knowledge above all else results in a lust of power.”

Divergent on pitkään ollut lukulistallani ihan siksi, että useampi ystäväni on sitä kehunut. Dystopiahan tunnetusti on ollut se juttu nuortenkirjallisuudessa, kun The Hunger Games sysäsi vampyyrit syrjään kiinnostavimpana aiheena. Kloonisyytöksiä on lentänyt myös Divergentin ympärillä ja kirjan lukeneena oikeastaan ymmärrän miksi - sekä maailmassa että päähenkilössä on samankaltaisuuksia Hunger Gamesin vastaavien kanssa - mutta ei se häiritseväksi tekijäksi noussut missään vaiheessa. On kuitenkin selvää, että Veronica Roth kalpenee Suzanne Collinsin rinnalla.

Divergent kertoo maailmasta, jossa jokainen kuusitoistavuotias joutuu valitsemaan yhden viidestä ryhmästä ja omistamaan tälle ryhmälle kaikki lojaliteettinsa. Päähenkilö Beatrice ”Tris” Prior on kotoisin epäitsekkyyden nimeen vannovasta Abnegation-ryhmästä, mutta testitulokset ja Trisin oma intuitio kertovat, ettei hänen paikkansa välttämättä olekaan samassa ryhmässä - mikä on Trisin kannalta huonompi juttu, sikäli kun iskulause ”Faction before blood” kuvastaa yhteiskunnan asennetta ryhmäänsä vaihtaneisiin. Jos Tris päätyy vaihtamaan ryhmäänsä on hänen hylättävä perheensä.

Trisin valinta ja sen seuraukset ovat kirjan kantava teema, mikä toimii etenkin ensimmäisen persoonan kertojan ansiosta. Vaikka kirja sortuu joihinkin perinteisiin nuorisokirjallisuuden synteihin esimerkiksi rakkauden ja romantiikan alueella, se on silti hyvin miellyttävää luettavaa. Kieliasu on sujuva, mutta ei kovin häikäisevä, ja ainakin omiin silmiini tunnekuvaus jäi joissain osissa hyvinkin pinnalliseksi. Maailma kärsii sekin pinnallisuudesta - ryhmiä ja yhteiskunnan muutosta sellaiseksi kuin se on käsitellään hyvin vähän, mutta luotan siihen että trilogian kaksi myöhempää osaa (Insurgent ja toistaiseksi nimetön lokakuussa 2013 ilmestyvä päätösosa) avaavat maailmaa ja sen taustoja enemmän.

Divergentin suurin ongelma ovat sen äkkikäännökset. Etenkin loppuhuipennus tuntuu suorastaan paiskautuvan lukijan kasvoille ilman mitään kunnollista pohjustusta ja Tris tuntuu välillä olevan täysin immuuni ympärillään tapahtuvalle. Vaikka hänet kuvataan kovapintaisena ja suoraselkäisenä, tuntuu hänen välinpitämättömyytensä välillä muuttuvan epäuskottavaksi. Hahmo on silti huomattavasti enemmän mieleeni kuin suurin osa nuorisokirjallisuuden päähenkilöistä on. Pakko nimittäin myöntää, että Trisillä on asennetta.

Hahmoissa on muidenkin kuin Trisin osalta hieman kaavamaisuutta ja monet sivuhenkilöistä näyttäytyvät yksiulotteisina pahvinukkeina, joiden ainoa tehtävä tuntuu olevan Trisin elämän vaikeuttaminen. Joukossa on kuitenkin myös hienompia ja uskottavampia hahmoja, muutaman mainitakseni Trisin ystävä Al ja Trisin äiti.

Oliko Divergent lukemisen arvoinen? Ehdottomasti oli. Ahmaisin neljäsataa sivua tätä yhdessä illassa ajatellen aina, että luen yhden kappaleen lisää. Roth osaa luoda kiinnostavan maailman ja vetävän tarinan, eikä tällaiselta välipalalukemiselta enempää taida kaivatakaan. Divergent on erinomainen valinta kevennyskirjaksi, matkalukemiseksi tai muuten vain yöpöydälle, mutta huikean omaperäisiä kirjallisia töitä kaipaavien kannattanee valita jotain muuta.

Hahmot: 12/25 pistettä
Juoni: 15/25 pistettä
Kieliasu: 10/25 pistettä
Tarinankerronta: 8/25 pistettä
KOKONAISARVIO: 40/100 pistettä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jaa ajatuksia, risuja tai ruusuja!